Seuraavaksi teen jotain mitä kukaan itseään kunnioittava, tai kollegoistaan piittaava taikuri ei koskaan tekisi, paljastan temppujeni salaisuuksia.
Tässä artikkelissa käyn hieman läpi erästä käyttämistäni sekatekniikoista, joka sisältää mm. vesivärien, tussin ja korjauslakan yhdistämistä.
1. Aloitan kevyellä lyijykynähahmotelmalla hahmoista ja taustasta.
Olin juuri nähnyt jossain ohjelmassa siivekkään hahmon, jonka olen nopeasti luonnostellut lyijykynällä.
Tässä vaiheessa minulla oli selkeä visio miltä halusin kuvan näyttävän.
Sitten lähden rakentamaan kuvaa. Ensiksi laitoin muutamia haaleita värejä taustalle, tässä tapauksessa osoittamaan pilvien muotoja ja värejä. Halusin kuvasta värikkään joten käytin useaa eri väriä paletista ja käytin niin paljon vettä että värit sekoittuivat toisiinsa. Tällä tavalla on helppo saada mielenkiintoisia ja vivahteikkaita kuvia aikaiseksi.
Sitten maalaan hieman tummemmalla "maan" joka tässä tapauksessa tarkoitti ilmassa leijuvia saarekkeita.
Tässä vaiheessa päätän väriskaalan, päätän pidättäytyä verrattain realistisissa sävyissä.
Sitten määrittelen varjoalueet vielä hieman tummemmalla sävyllä samasta väristä.
Seuraavaksi vuorossa on valonlähteiden paikallistaminen, tässä kuvassa aurinko sijaitsee suoraan leijuvien saarien takana, keskellä kuvaa. Valo leviää tasaisesti, muodostaen kaikkien osien ympärille eräänlaisen haloefektin.
Sitten väritin hahmot ylimalkaisesti, lisäten niihin samalla varjot ja lisäsin hieman valoa taivaalle.
Tässä vaiheessa huomasin taivaan olevan liian vaalea, ja halusin muuttaa kontrastia, siten, että hahmot ovat valoisampia kuin tausta. Niimpä laveerasin koko taustan hyvin tummalla purppuralla ja maalasin muutaman punaisen alueen jotta taustasta ei tulisi liian latteaa.
nyt kun kuvan alueet alkavat hahmottua on aika rajata pinnat ja tuoda hahmot esiin taustasta varjostamalla tussilla. Aluksi rajaan hahmot esiin hyvin ohuella tussilla, ja tuon muodon esiin viivavarjostuksella.
Sitten vain lisää mustaa rikastamaan kontrastia. Paint it black, Johnny-boy! Lisätään varjot ja korostetaan ääriviivoja.
Kuten huomaatte, en ollut kovin tarkka varjojen värittämisessä. Tämä ei haittaa, sillä seuraavana vuorossa on tussin laveeraaminen osaksi muuta kuvaa. Otin esille Pentelin Aquabrushin ja laveerasin mustat pinnat. Siten hahmot saavat kolmiulotteisemman vaikutelman, ja varjot istuvat paremmin muuhun kuvaan.
Tässä vaiheessa huomasin hahmojen olevan jälleen liian tummia, ja päätin laveerata koko kuvan tummansinisellä/tumman purppuralla jotta kuva saisi yhtenäisemmän vaikutelman.
Kuinka ollakkaan, tussikin levisi aika rankasti laveerauksen mukana, ja kuvasta ei saanut enää mitään selvää.
Päätin nostaa hahmot ja saaret esiin taivaasta valkoisella geelikynällä. Samalla päätin muuttaa hahmot täysin. Enkelit saivat luvan väistyä leijuvine saarineen lonkeronaamaisen alienin ja kaupunkimaiseman tieltä.
Sitten vielä photoshopin "Make it cool"-napin analogista versiota, korjauslakkaa! Tässä vaiheessa lisäsin vielä väriä taivaalle ja alieniin. Sitten vain odottelemaan vesivärien kuivumista!
Kas näin. Sitten vielä tarkistus miltä kuva näyttää, ja hieman lisää väriä sinne tänne jos kuva sitä vaatii.
ja voilá! Lopputulos näyttää tältä:
Mitä tästä sitten opimme? Montakin asiaa. A) Kannattaa aina piirtää pimeässä, siten huomaa vasta kuvan valmistuttua jos on piirtänyt täyttä roskaa, tai yllättyä kuinka hyvä kuvan sai tehtyä vaikkei nähnyt mitä teki. B) Lonkerohirviöt voittavat aina enkelit. C) Ei kannata yrittää rakentaa sekatekniikasta kuvakoostetta pimeässä huoneessa, jonka ainoa valaistus on television ruudulla vilkkuva Ninja-elokuvasarjan camp-henkinen kolmososa.
D) Jos mikään muu ei auta, Maalaa Se Mustaksi.
E) Jos sekään ei auta, niin ei syytä huoleen, korjauslakka näyttää aina hyvältä.
Kommentit