Teknisten ongelmien takia en ole päässyt päivittämään blogia hetkeen.
Viime viikonloppuna Lahdessa, tuossa kulttuurin kehdossa (hiljaa siellä takarivissä),
löysin sunnuntaina aamulla Todellisen Kutsumukseni.

Viivan löytäminen oli sunnuntaina tavallistakin vaikeampaa, joten kyrsiinnyin koko hommaan
ja päätin kostoksi piirtää lähimmän mallin silmät kiinni. Kuvasta tuli niin "hyvä",
että päätin jatkaa, piirtämällä silmät kiinni lehmän, sitten omakuvan jne.

Tälläistä syntyi:



Seuraavaksi kokeilin piirtää samat kasvot silmät kiinni parilla eri kynällä.
kolmannet kasvot piirsin tarkoituksella pienemmäksi, koska vilkaisi välillä tulosta.
Samalla myös kirjoitin tekstin silmät kiinni, peilikuvana.


Sitten kokeilin piirtää kasvoja ja kirjoittaa silmät kiinni ja ylösalaisin.
Sitten piirsin vielä toisen naaman, mutta vasemmalla kädellä.
Oikeinpäin käännetty versio näyttää tältä:

Lahdessa vietettiin jälleen viime viikonloppuna suomen rokeinta ja punk-henkisintä sarjakuvatapahtumaa:





(leikkautunut sana on "taideperformanssi")
Seuraavat ovat sitten osittain lauantailta ja loppupuoli sunnuntai-aamulta ( ja illalta kun mentiin vielä Helsingissä jatkoille.)


Ensi vuoteen!

En sitten näköjään osannut piirtää tuota hahmoa loppuun asti. Jättäkää se huomiotta ja katsokaa itse tuota maanmainiota animaatiosarjaa sen virallisilta kotisivuilta.
Myös Lakupaavin kokoperheen rytmimusiikkiin voi tutustua internetin ihmemaassa.

HUOM! Seuraavat sivut jatkavat morbidia teemaa, eivätkä missään nimessä sovellu lapsille,
heikkohermoisille tahi huumorintajuttomille.
(Mahdollisista työnantajista ja SUPOsta nyt puhumattakaan ;) ). Teitä on varoitettu.

Mielenkiintoisia huomiota katkaravuista
Testamentti uusiksi

Kaikki kuvissa esiintyvät henkilöt ovat fiktiivisiä ja esiintyvät todellisuudessa vain sen kolmannen rivin kuorsaavan
idiootin mielessä. kaikki yhteneväisyydet eläviin, kuolleisiin ja eläviinkuolleisiin sivutetaan huonolla puujalalla.

Sunnuntaina illalla sitä todella tiesi käyneensä Lahdessa.

Kaalin, passiivisesti nuuhkittujen syöpäkääryleiden ja muiden "tuoksujen" yhteisvaikutelma oli jotain
jota josta olisi voinut muotoilla Marsalkan Ratsastajapatsaan tylsällä voiveitsellä leikaten.
        En sanoisi että haju oli suoranaisesti paha, mutta pelkäsin että minut käännytetään Helsingin rajalta
takaisin päin.
Tuntui siltä, että lumi suli edeltä, papukaija heräsi kuolleista, aurinko pimeni ja jossain pieni kissanpentu
itki itsensä uneen.
Maanantain ja tiistain pidin takkia tuulettumassa parvekkeella, torstaina sen päälle pukeminen ei enää
tuntunut täysin keskiaikaiselta kidutusvälineeltä.

Tuskin maltan odottaa ensi kesää, jolloin röökikielto astuu voimaan. Sittenpä voi ainakin käydä
ravintoloissa ilman että tarvitsee ulos tullessaan pelätä aiheuttavansa Afrikan kokoisia aukkoja
otsonikerrokseen.

Hieno reissu, mutta tulipahan tehtyä :)

Sunnuntai-aamuna televisiosta tuli joku luonto-ohjelma, jonka juontaja oli varmaankin aikaisemmin selostanut vapaapainia tai Nascaria. Gepardeja kävi sääliksi, raukat eivät uskaltaneet syödä juontajaa. Luulivat varmaan saavansa BSE:n . Perjantailta jäänyt borssi toimitti erinomaisesti Mestarien Aamiaisen-virkansa. Ja kyllä, tiedän ettei borssia tehdä paprikasta, mutta se rimmasi riittävän hyvin.


Tässä vaiheessa pääsin sitten lopulta karkaamaan Lahdesta. Kukaan ei enää ollut välittömästi jatkamassa seikkailua, joten päätin lähteä ns. "Jouluksi kotiin".
Lahdesta poispääsemisen salaisuus on juurikin väsyttää kaikki paikalliset ja juosta ensimmäiseen pois lähtevään junaan. ;)

 Tässä vaiheessa suurin osa lukijoista ajattelee jo, että koska se Lahti-kavalkadi oikein loppuu. Jep, nyt tiedätte miltä tuntuu käydä Lahdessa. Kivaa on eikä loppua näy :)

And thus, the saga begins...