Festareilla tapahtui suunnaton murhenäytelmä: penaalini sisältöineen hävisi.

Ihastuttava keskustelu rautatieaseman metrolaiturilla tällä viikolla:

En ole pahantuulinen univajeisena, saati koskaan liioitteluun taipuvainen addikti,
mutta julistin tänään Valintatalon boikottiin, koska niillä roistoilla ei ollut Fisherman´s Friendsejä. ;)
Stana, joku roti pitää olla.

Tämä on piirretty heti edellisen merkinnän perään, eli kello on ollut hieman yli neljä aamulla.

Jotta sillai. Ens vuonna uudelleen. Ja sitä seuraavana. Ja sitä. Ja sitä. ja...

(Vuodatuksen kuvanlatauksessa lienee bugi, koska se ruttaa kuvan mössöksi vaikka mitä tekisin..)

Tiistaina kävin optikolla:

Piirsin jossain vaiheessa pääsykokeita tälläisen, jäljestä näkee aika tehokkaasti miten paljon
väsytti kokeissa :)

Edellisyönä näin painajaisia jotka olivat kuin huonosta kauhuleffasta,
numeroituja kryptisiä uhkauksia kaupungin seinille maalattuna jne.
Viime yönä näin sitten jotain Aivan Muuta:



Go figure.
Ostaisin tuollaisen kyllä heti jos joku valmistaisi.
Tosin en välttämättä korvaisi  tuollaisella kieltäni, toisin kuin universioni.

Hyvää karkauspäivää!

Laivamatkat,kolme ja puoli tuntia suuntaansa; kuluivat ravintolassa istuessa. Paikalla oli myös
Laivabändi...

Eilen oli ensimmäinen virallinen lomapäivä, joten aamulla heräsin tyypillisesti vuoden ilkeimpään flunssaan.
Se näyttää kutakuinkin tältä:



Sitten päädyin piirtämään jotain sekalaisia pallinaamoja.




Tässä vaiheessa tiedostin kaikkien piirtämieni hahmojen näyttävän todella vihaisilta, tai tympiintyneiltä, joten päätin piirtää jotain iloisempaa.



Sitten piirsinkin pallopääenkelin ja jonkun jutun, joka näyttää aivan tympiintyneeltä kampaamon logolta.

Lisäksi tuli katsottua yhä loistavan nerokas Ronja Ryövärintytär-elokuva.
Miten ihmeessä kaikki hienoimmat lastenjutut voivat olla ruotsalaisten tekemiä?
Ai niin, Astrid Lindgren.

'Päivänsankarit' vasemmalta oikealle: Aleister Crowley, Paavi Leo X, Paavi Pius VIII, HI-virus ja allekirjoittanut.

Suokaa anteeksi kelvoton piirtojälki, ei näin vanhoilla ja raihnaisilla raajoilla enää saa mitään kunnollista piirrettyä. :)

Turussa vietettiin viikonloppuna toistamiseen Necrocomiconia:

Aamulla ajattelin katsoa pari jaksoa Boston Legalin boksilta ja vein teekupin odottamaan olohuoneen
pöydälle. En kuitenkaan heti löytänyt haluamiani housuja, joten revin vaatekaapin sisällön lattialle ja
viikkasin & lajittelin kledjut uudelleen.
Viisi tuntia myöhemmin tee oli vielä koskemattomana kupissa.

Viime viikosta asti jatkunut flunssa. Lauantaina vasen korva oli niin lukossa että oli puoliksi kuuro, oikeassa oli 8-bittiseltä nintendolta kuulostava tinnitys ja nielu oli aivan tulessa. Aivot tuntuivat siltä kun joku yrittäisi survoa niitä pieneen lasiin sitruunan viipaleen ympärille kiedotulla kultaharkolla, ja niin sekaisin ettei erottanut vasenta vihreästä. Siksipä mm. piirsin korvien puhekuplat vahingossa ristiin.

Ehei, en suinkaan ole unohtanut blogia, vaikka päivitysväli onkin venähtänyt taas tolkuttoman pitkäksi. Työt ja muut ruljanssit, vievät aikaa niin tuhottomasti ettei oikein ehdi piirtää missään välissä. Vaan kyllä se tästä, homma jatkuu hitaasti ja epävarmasti kuten tähänkin asti. :)

Punatukkaisten tyttöjen suojelemiseksi sarjakuva julkaistaan poikkeuksellisesti enimmäkseen mustavalkoisena.

Myös tälläisten juttujen päivittäminen blogiin keskellä yötä on varsin tehokas implikaattori siitä että olisi pitänyt olla nukkumassa jo neljä tuntia sitten.

Sunnuntai 14.1.07, Risingshadown mafian jälkimainingit:

Junassa käytiin suurinpiirtein seuraavanlainen keskustelu:

rouva: " hihi, *hik* Olin mosambialaisen serkkuni kanssa luistelemassa tuossa Rautatientorilla.... -- serkku laittoi minut juomaan kauheasti viinaa -- mitähän mieskin sanoo kun tulen tässä kunnossa kotiin?
serkku meni jäällää-- auts AUTS! hihi..."  (jne, sama juttu muutaman kerran peräkkäin)

Sitten keskustelu siirtyi sarjakuviin, kun huomasin vastapäätä istuvan naisen lukevan Manu Larcenetin Robin Hood - Sherwoodin ikämies-albumia. Jostain syystä keskustelu ajautui hieman sivuraiteille:

rouva: "Sarjakuvaa pitäisi julkaista televisiossa enemmän. Miksei niin tehdä? Sarjakuvaa pitäisi julkaista dvd:nä. "
minä: "Ei se nyt ihan toimi noin. Sarjakuva menettäisi aika paljon jos se olisi animoituna, silloin täytyisi lukea animaation tahtiin, eikä voisi selata taaksepäin. Sehän on kuitenkin sarjakuvan suurimpia vahvuuksia, että voi itse määrittää lukutahdin."

rouva: "Kyllä minun mielestäni taiden kuuluu kaikille -- Miksei sarjakuvaa tehdä sokeille, pistekirjoituksella?! (ääni korottuu:) Eikös se ole tosi syrjivää teidänkin mielestänne?  Kyllä sarjakuvat pitäisi kääntää kaikki kaikilla maailman kielillä!"

nainen: "Tuota--"

Kun nuori pariskunta lopulta jää pois kyydistä, rouva vielä hetken valittaa kuinka epäkohteliasta ja töykeää naiselta oli sanoa että sarjakuvan tekeminen pistekirjoituksella nyt vain ei oikein onnistu.

Ja jatkaa taas juttua siitä kuinka serkku, joka oli luistelemassa ja kaatuessaan sanoi "auts, a u t s !" juotti hänelle kamalasti viinaa.



--


Onhan se tietysti kaunis ajatus julkaista kaikki sarjakuvan kaikilla kielillä ja vielä pistekirjoituksellakin,
mutta samalla myös perin surkuhupaisa, jos ajattelee asiaa yhtään nanosekunnin murto-osaa pidemmälle..
Mitäköhän Greenpeace tykkäisi jos kaikki Kanadan puut kaadettaisiin että KAIKKI maailman ihmiset
saavat lukea esim. uusimman Karvis-albumin?

Odotan suurella mielenkiinnolla millä absurdeilla tavoilla tämä nykyisin vallitseva poliittinen korrektius vielä
lähivuosina ilmenee.
 

Tähän on tultu, kilpailu on niin kovaa että ravintoloiden täytyy erottua joukosta, keinolla millä hyvänsä.
Joko psykedeelisellä akustiikalla, tai seinälle piirretyillä mulkosilmäisillä imumadoilla. :)
 Oikeasti, yritä siinä nyt sitten syödä hampurilaistasi kun seinältä tuijottaa ihonvärinen karvainen piirretty
JOKIN takaisin suorastaan vihamielisen irstaasti.. Ilmeisesti asiakkaiden ruokahalun säilyttäminen ei ole
ensimmäinen asia jota pikaruokalan sisustusta suunnitellessa mietitään. Tragikoomisen häiriintyneenä
pyhiinvaelluskohteena paikka tosin on aivan omaa luokkaansa.

Sanna sai Markukselta ja Taimilta myöhästyneen joululahjan, karvaiset käsiraudat. Ja otti tietysti heti jäynäkäyttöön:


Onneksi Milenkan henkilökunta on kilttiä ja siunattu suuremmalla sietokyvyllä jollaista ei ole ennen nähty.
Kävin myös kysymässä onko paikka menossa konkurssiin kun niin moni sarjakuvapiireistä on
tipattomalla. Kuulemma tiukkaa tekee, mutta sanoivat pystyvänsä sinnittelemään helmikuuhun asti.
Lupasin että sarjakuvailijat ottavat silloin "vahingon takaisin", joten ei syytä huoleen.

Odotan että Lahtelaiset tulevat vierailemaan usein tammikuun jälkeen, Solja & Co. me tarvitaan teitä.
Myös Otto ja VesaK, tiedätte tehtävänne.

Saksalaiset muuten arvostivat kuulemma suuresti vaivannäköämme :)

Onhan elottomien objektien nimeäminen täysin normaalia? Onhan? Yllättävästä siivousvimmasta nyt puhumattakaan..
Kaiken lisäksi söin eilen sunnuntaina pari tusinaa mandariinia/appelsiinia (jotain oransseja hedelmiä kuitenkin) ja sain niistä hallusinatiivisia oireita. Mm. klassiset "ötökkäparvi ryömii iholla" ja "tuntemattomien ihmisten keskustelut soivat päässä"-hallusinaatiot. Joko minulle on syötetty hallusinogeenisia mandariineja, olen tulossa lopullisesti hulluksi, tai minulla on vain aivan liian vilkas mielikuvitus.

Odotan mitä suurimmalla mielenkiinnolla minkälaisia Bender-efektejä tämä tipaton tammikuu minussa aiheuttaa. Stay tuned..

Toivottavasti saatte tekstistä selvää. Yritin tussata sivuja viime lauantaina Milenkassa,
siinä valaistuksessa yritys oli jo lähtökohtaisesti tuhoontuomittu,
etenkin kun samaan aikaan oli meneillään Risingshadow-foorumin tapaaminen.




Ja jotkut vielä kehtaavat väittää että uusiin ihmisiin on vaikea tutustua.. :)

Talvi on ehdottomasti vuoden tuotantotehokkainta aikaa, kun ympäri vuorokauden on niin pimeää, ettei tiedä onko kello yksi iltapäivällä vai kaksi aamulla. Kello kahden ollessa tuotteliain vuorokauden aika, voi talvella käytännössä helpostikin unohtua tekemään sellaisia kevyitä 13 tunnin työpäiviä.

Juhannus 2006-koosteen päätösosa, olkaa hyvät. Seuraavaksi sitten jotain aivan muuta.
Yhtäkään hyttystä ei satutettu fataalisti tämän sivun tekemisessä.

Saari keskellä peilityyntä järveä, tyhjä laituri. Järven rannoilta kuuluu epämääräistä humppaa.
Mitä muuta siinä muka voi tehdä, kuin ottaa ämyrit esiin, vääntää nupit yhteentoista ja soittaa rokkia niin
että järvi raikaa? Huomatkaa myös kuinka muutan jatkuvasti tyyliä jolla piirrän itseni.

Olennainen osa Juhannusta ovat myös kaikenlaiset yhteislaulut. Valitettavasti.
Aaluette on niitä käsittämättömiä lauluja jotka kutakuinkin kaikki tuntevat, ja jotka on muodostettu yhdistelemällä sanoja päättömiksi lauseiksi, jotka on tarkoitus huutaa mahdollisimman lujalla äänellä leirinuotion ympärillä. Mahtaakohan muissa maissa olla samanlaista lauluperinnettä?

Juhannuksen vietto kului totuttuun tapaan mökillä. Onneksi otin luonnoskirjan mukaan,
A4-kokoista luonnoskirjaa täyttyi likamain kaksikymmentä sivua!

Valitettavasti en enää muista mistä tuo "Suuri lävistyskeskustelu" oikein lähti liikkeelle.
Sitä kirotun jätkänkynttilää yritimme saada syttymään kaikilla muilla keinoilla paitsi liekinheittimellä,
mutta mikään ei auttanut..

Perfect Strangers Of Finland kokoontui Lucky Fellow-ravintolassa pikkujoulujen ja vuosikokouksen
merkeissä. Katsottiin Rainbown ja Deep Purplen keikkoja dvd:iltä ja pidettiin mm. Rainbow-tietovisa.
(Jossa tulin kolmanneksi puhtaasti arvaamalla ja voitin Gillanin signeeraaman vedoksen 48/50 GIllan´s Inn
levyn kannesta!)


Illan esiintyjinä olivat White Shade of Purple ja Ad Lunam.
Esiintyjät oli sullottu käsittämättömän pienee syvennykseen, jossa ei varmaankaan mahtunut liikkumaan
yhtään katkaisematta bändikaverin hampaita. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, molemmat bändit vetivät
ällistyttävän hyvät keikat. Ad Lunamin Luna spiikkasi jossain vaiheessa:
"Ja seuraavaksi vähän kaupallista p*skaa", ja sitten bändi soitti TikTakin "Heilutaan"-kappaleen!
Ehdottomasti paras versio jonka olen siitä kappaleesta kuullut.

Sitten pääsinkin matkustamaan suosikkilaitteellani, linja-autolla.






Jostain syystä aina kun matkustan busseilla joudun mitä kummallisimpiin tilanteisiin ja ennenkaikkea paikkoihin.
Bussit ovat kuin Espoo, Enimmäkseen Harmittomia, mutta jostain syystä niillä on molemminpuolinen viha-viha-suhde kanssani.

Näin blogin alkuun on sopivaa julistaa myös talvikausi avatuksi, hieman jälkikäteen tosin.

Tässä sitä sitten taas mennään! Päätin perustaa blogin muutamasta syystä a) minulla on jo valmiiksi liikaa
projekteja joiden tekemiseen ei aika riitä. c) Tarvitsin jonkun motivaattorin että saan tehtyä enemmän
sarjakuvaa. /) Pöytälaatikot pursuavat tavaraa jotka eivät sovi kotisivuille mutta jotka haluan välttämättä
julkaista jossain, jos ei muuten, niin ihan vain kiusallani. d) Sarjakuvablogeja on jo valmiiksi paljon, mutta
sukupuolijakauma on vahvasti naispainoitteinen, tasoitan hieman tilannetta. c) Here Lies, and Why Not?